Viime aikoina on ollut ilo huomata Suomen nousevan esiin kansainvälisissä lööpeissä, siis muutenkin kuin Nokian alamäkeä koskien. Suomesta on noussut viime vuosina monia upeita ja innovatiivisia "pikku-brändejä".

Viimeisin esimerkki kyseisen tyylisistä brändeistä on Rovio joka julkaisi Angry Birds pelin iPhonelle. Pelistä tuli mega-suksee, maailman myydyin mobiilipeli. Brändi on nähty ympäri maailmaa monissa lööpeissä, videoissa ja ohjelmissa. Thumbs up!

Toinen ehdottomasti mainitsemisen arvoinen brändi on Lappset, joka perustettiin jo vuonna 1970, Lapissa. Perustaja, Antero Ikäheimo sai tuolloin idean pehmeämmästä ja motivoivammasta leikkiympäristöstä. Tästä idea jalostuikin eteenpäin ja 1980-luvulla firma siirtyi ensimmäisenä tietokoneavusteiseen suunnitteluun ja toteutuksiin. Onkin mielenkiintosta seurata mitä Lappset tulevat tuottamaan tulevaisuudessa - pelimaailma yhdistyy leikkipaikkoihin enemmän ja enemmän?

Tästä listasta voisi tehdä pitkän kuin nälkävuosi, mutta luulen, että pääsitte oikean liaanin kyytiin. Uskon vakaasti (ja toivon), että Suomi tulisi tunnetuksi tulevaisuudessa juuri tämän kaltaisten innovatiivisten brändien kautta. Tuskin enää uutta Nokiaa tullaan saamaan maailmalle…

… Me voisimme olla tuhansien innovaatioiden luvattu maa!

Tsekkaa kyseiset brändit tästä ja muista ladata Angry Birds luuriisi:
Rovio
Lataa Angry Birds iPhoneesi tästä
Lappset.fi

Maailmalla on noussut kiinnostava ja kaunis trendi, joissa yritykset pistävät hyvän kiertoon. Tietysti bisneksenteko on näilläkin yrityksillä perimmäinen tavoite, mutta mielestäni on hienoa, jos siinä sivussa voi myös auttaa tai tukea tarpeessa olevia. Tätä kaipaisin lisää Suomeenkin. Esimerkiksi:

TOMS Shoes antoi uuden merkityksen tutulle lauseelle ”kahdet yhden hinnalla”. Tässä tapauksessa ostaja sai omansa ja toinen pari värikkäitä canvas-kenkiä lähetettiin huono-osaiselle lapselle Etelä-Amerikkaan. Eettisin periaattein valmistetut edulliset kengät ovat todelliset ”feel-good footware”.

Verkkokauppa Lavishgiving.com antaa kaikille yli sadalla dollarilla ostaneelle mahdollisuuden lahjoittaa 20 dollaria hyväntekeväisyyteen. Ostaja saa itse valita lahjoituksen kohteen Network for Good –yhteisön sivuilla. Todellinen win-win. Kenties hyväntekeväisyyskortti motivoi osaa ihmisiä ostamaan niin, että kriittinen summa ylittyy.

Disney tarjoaa ilmaisen sisäänpääsyn teemapuistoonsa ihmisille, jotka tekevät päivän hyväntekeväisyystyötä HandsOn Networkiin kuuluvassa kohteessa. Konsepti ”Give a day, get a Disney day” on myös Disneylle rahallisesti kannattava, sillä tokihan puistossa rahaa kuluu muuhunkin kuin pääsymaksuun.

Monet yritykset tekevät myös pieniä hyvänmielen tekoja ilman välitöntä myyntitavoitetta. Ben & Jerry’s on anteliaisuudessa ja vastuullisuudessa edelläkävijä; heillä on jo perinteinen ja suosittu ”Free cone day”. Myös muut ketjut tekevät kampanjaluonteisesti samaa esim. McDonald’silla on ”Free mocha Mondays” ja Nutricia tarjoaa lapsiperheille tuotteiden sijaan tarpeellisen oleskelu- ja hoitotilan ”Babycare Loungen” Schipholin lentokentällä.

Mitäs vastaavaa me voisimme yhdessä tehdä?

Ennen vanhaan jouluähkyn päätteeksi alkoivat alennusmyynnit. Multilapsisen perheen esikoisen ilon päivät toisin sanoen. Koska lapsuuden tavoista on vaikea päästä, vuodesta toiseen kuikuilen edelleen kiinnostuneena parhaiden alennusmyyntien suuntaan.

Muutama vuosi sitten hämmästelin alennuskylttejä, jotka ilmestyivät kauppoihin jo aatonaattona. Tuntui kuin johonkin suurempaankin olisi kajottu. Sitten ”ne” saapuivat jo muutamaa päivää ennen joulua. Ja tänä vuonna alehintaräiskäleet ja tiiviit rekit ilmestyvät liikkeisiin jo paria viikkoa ennen pyhiä. Biorytmi ja sisäinen kalenteri tässä menee hurlumhei. Pitääkö ensi vuonna varautua alerynnäkköön jo lokakuussa? - Toisaalta, tällainen aikataulu on ymmärrettävä, saapuuhan syysmuoti kauppoihin jo juhannuksena, ja toppavaatteita voi vain yltiötoiveikas luonteenlaatu lähteä metsästämään helmikuun pakkasissa, henkareissa kun heiluvat tuolloin jo kesähepenet.

Tänä vuonna en tavoistani poiketen kipittänyt yhteenkään alennusmyyntiin (no, myönnän yrittäneeni, ja perääntyneeni häntä koipien välissä). Parhaat aleapajat löytyvät nimittäin toisaalta kuin kaupungin joulunalus- ja joulunvälispäivien loskasta. Verkkokaupat laajalla tarjonnallaan palvelivat auliisti ja väsymättä kaltaistani rouvashenkilöä, jota alennusmyyntiryysis ja kovaääninen musiikki heikottavat vuosi vuodelta enemmän. Tällä kertaa rasittui korkeintaan klikkisormi. Kotisoffalta valintoja voi katsella rauhassa ja sen uumenissa pystyy vallan toisenlaiseen harkintaan kuin eloonjäämisvietit äärimmilleen viritettynä alekansan keskellä. Tiivistettynä, helppoa, siistiä, hietöntä ja nopeaa.

Mutta älkää toki käsittäkö väärin –arvostan suuresti kivijalkapuoteja ja niiden hyvää palvelua ja tykkään tuotteiden hypistelystä. Vierailen liikkeissä vain mieluiten aleaikojen ulkopuolella näistä nauttimassa.

Kuusi, joka on kaunistanut kotia tuomalla joulun tunnelmaa ja tuoksua, on ikävä kannettava ulos huushollista - ja kuljetettava muutenkin. Neulasia varisee väistämättä pitkin poikin. Pitää vain toivoa, ettei ulko-ovelle ole pitkä matka ja etteivät lapset ehdi levittää neulasia kovin laajalti ennen kuin imuri hurahtaa käyntiin. Sitten on vielä haasteena kuusen hävittäminen.

Los Angelesissa yritys nimeltä The Living Christmas Company tarjoaa kokonaispalvelua aidon joulukuusen kotiinsa haluaville. Se toimittaa ruukkuun istutetun kuusen kotiin, hakee sen joulun jälkeen pois, istuttaa kuusen takaisin maahan ja hoitaa sitä seuraavaan jouluun saakka, jolloin se voidaan vuokrata uudelleen. Ekologista ja kätevää - hyvä bisnes. Miksei meillä Suomessa joku voisi tehdä saman?

Loma perheen kanssa sai miettimään, että mainostoimistotyössä ja lasten kanssa touhuilussa on kummasti yhtäläisyyksiä. Tässä muutama oppimani asia.

1) Älä huuda. Lapsille ei kannattaisi huutaa – kyllä, helpommin sanottu kuin tehty. Huutaminen ei kuitenkaan juuri tuota muuta kuin pahaa mieltä kaikille ja käheän kurkun karjujalle. Yleensä haluttuun päämäärään pääsee paljon paremmin, kun antaa lapselle syyn toimia. Pitää siis keksiä selkeä ja ytimekäs viesti, joka kolahtaa kuulijaan. Lienee selvää, että mainoksissa pätee sama. Mielestäni huutomerkit pitäisi kieltää mainonnasta tyystin tai ainakin niille pitäisi olla jokin kiintiö – yksi per copywriter per vuosi voisi olla hyvä. Silloin tulisi mietittyä tarkemmin huutomerkin paikka. Onko viesti tarpeeksi vahva, jos se pitää huutaa?

2) Ota mukaan. Makaronilaatikko maistuu entistäkin paremmalta, kun lapsi on saanut itse vispata ja kaataa vuokaan munamaidon. Osallistaminen toimii markkinoinnissakin. Suhde brändiin vahvistuu, kun ihmiset saadaan tekemään itse ja viettämään aikaa brändin parissa.

3) Tarjoa porkkana. Lahjonta ei liene jaloin kasvatusmuoto, mutta väkisinkin siihen tulee tartuttua. Se toimii lähes poikkeuksetta. Pitää vain ymmärtää, mikä motivoi kuulijaa, oli kyseessä sitten lapsi tai asiakas. Uimareissun riisumiset, hiustenpesut, pukemiset sun muut sujuvat, kun palkintona on pillimehu. Tai ruoka tyhjenee lautaselta vauhdikkaasti, kun luvassa on yhteinen leikkihetki legoilla. Porkkanan ei aina tarvitse olla tavaraa tai rahalla mitattavaa – myös asiakkaan kannustimena voi toimia esimerkiksi huomioon ottaminen tai arvostuksen antaminen. Parhaita asiakkaita kannattaa huomioida ja palkita uskollisuudesta, sillä tunnetusti sitoutunut asiakas on kullan arvoinen.

Joskus kuulee sanottavan ettei työpaikka ole mikään lastentarha, mutta kyllä sieltäkin olisi ammennettavaa mainostyöhön. Eikun leikkimään.